Kuuletko kuiskauksia kaapistasi, jossa pidät rinkkaasi? Haluatko helppoa liikuntaa ja pois tietokoneen ja teknologian ääreltä? Kaipaatko ystävällisten hmisten pariin? Irlannin vaellusreitit voivat olla sinua varten.

Dingle way on noin 180 kilometriä pitkä vaellusreitti Länsi-Irlannissa. Sen käveleminen kestää 8-9 päivää. Yöpyminen teltassa ei ole pakollista, sillä matkalla on useita b&b-majoituksia ja hostelleja.

Pörröinen, lumenvalkea karitsa luo minuun merkitsevän katseen, määkäisee ja juoksee turvaan emonsa tuuhean villan alle. Paikallisten maanomistajien eläimet ovat tottuneet hiljaisuuteen ja rauhallisuuteen. Ne pakenevat nopeasti kävelijän nähdessään. Joskus jopa niin korkealle vuorta pitkin, että valkoisten täplien saattaa nähdä yltävän aivan huipulle asti.

Tätä Irlanin länsiosan maaseutu on: lampaiden ja lehmien täyttämiä niittyjä, vuoristoa, kyliä ja kurvikasta rantaviivaa. Jostain niiden välistä kulkee Dingle way, Irlannin toiseksi suosituin vaellusreitti.

Olen ensimmäistä kertaa niin Irlannissa kuin ulkomailla vaeltamassa. Valmistauduin etukäteen reissuun fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti: olen käynyt salilla kasvattaakseni kestävyyttäni, suunnitellut reitin hyvin ja ostanut vedenkestävät vaellusvaatteet – onhan Irlanti tunnettu epävakaasta säästään. Vaeltajan tärkein vaellustarvike on kuitenkin luotettava matkakumppani. Sekin minulta onneksi löytyy.

-Tervetuloa, te olette varmaankin niitä suomalaisia? Haluaisitteko teetä vai kahvia? kysyy keski-ikäinen nainen ovensa raosta. Olemme saapuneet bed and breakfast -majapaikkaan, johon olemme tehneet varauksen internetistä etukäteen. Dingle waylta yöpymispaikkoja löytyy paljon, usein vähintäänkin pari pienimmistäkin kylistä. B&B-majoituksia perustavat yleensä vanhat pariskunnat, joiden lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Ylimääräiselle huoneelle on haluttu keksiä uutta käyttöä, niinpä huone on kunnostettu ja usein niihin on rakennettu kaikki tarvittava omaa suihkutilaa myöten. Taso on useimmiten sama kuin hotellissa, mutta tunnelma persoonallisempi. B&B-isännät myös jakavat mielellään ohjeita kävelijöille.

Pitkillä vaellusreiteillä on tyypillistä, että silloin tällöin suuntavaisto pettää ja reitiltä kävelee harhaan. Dingle way on useiden oppaiden mukaan “merkitty hyvin”, ja polkuja reunustavat keltaisella kävelijällä koristellut kyltit. Silti paikoittain kyltit on vaikea havaita esimerkiksi pensaiden seasta. Myös maanomistajat saattavat laittaa esteitä merkityille poluille estääkseen karjansa kulkua tilalta pois. Ikävintä kuitenkin on, jos harhailee vahingossa maantielle. Irlannin liikenne on tukkoista, ja vaeltajalle se on painajainen. Kävelytilaa ei juuri ole, ja suuria kulkuneuvoja väistääkseen joutuu painautumaan vasten lähintä pusikkoa.

Pääosin irlantilaiset ovat valtavan ystävällisiä sekä valmiita auttamaan ja nevomaan monin tavoin. Tiellä kulkiessa on tyypillistä, että vastaantulijat tervehtivät iloisesti ja moikkaavat jopa autoista. B&B-pitäjät saattavat jopa pestä pyykkisi tai tarjota sinulle pienellä summalla (tai jopa ilmaiseksi) autokyydin lähemmäksi seuraavaa kävelykohdettasi, jos sää näyttää pahaenteiseltä.

Saamme itsekin maistiaisen irlantilaisten ystävällisyydestä: viimeisenä iltana majatalon pitäjä tarjoaa ilmaisen kyydin Castlegregorysta Camp-kylään, jossa reittimme ympyrä sulkeutuu. Campin rannalla hyvästelemme Dingle wayn, aaltojen vilkuttaessa, auringonvalon himmetessä ja kylän valojen syttyessä.

-Annamari