Haaveita ja kummituksia – kuvaukset Mustion Linnassa!

Joskus hyvät kuvaukset syntyvät hyvinkin spontaanisti: joskus on kiva vain napata kamera reppuun ja lähteä kuvaamaan! Mutta joskus kuvauksien idea on kuin siemen, jonka pitää hetken aikaa muhia, että se voi versoa täyteen kukoistukseen.

Näiden kuvien alkukipinä syntyi loppukesästä, kun huomasin sattumalta että tuttuni (ja TFCD-kuvauksista tuttu mallini) Sonja oli valmistautumassa syksyllä järjestettävään LARP:iin (eli live-roolipeliin). Koska olen itsekin harrastanut roolipelaamista ja larppaus kiehtoo minua, kysyin Sonjalta että olisiko häntä kiinnostanut järjestää kuvaukset jonkun Sonjan LARP-hahmon tiimoilta. Enpä olisi arvannut mihin tämä johtaisi!

Pari viikkoa myöhemmin Sonja ottikin yhteyttä ja kertoi viettävänsä lokakuun loppupuolella pari päivää Mustion Linnassa kirjoittamassa väitöskirjaansa (vau!). Rupesimme nopeasti pyörittelemään ajatusta yhteisestä kuvaussessiosta, sillä oli aika selvää että Mustiota parempaa lokaatiota emme kuvauksillemme löytäisi.

Mustion Linna on siis Raaseporissa sijaitseva vanha kartanoalue, jossa toimii nykyisin hotelli, ravintola ja museo. Paikalla on mielenkiintoinen historia, ja itse kartano tunnetaan muun muassa Suomen kuuluisimpana kummituskartanona!

Upean kuvauspaikan lisäksi Sonjalla oli valmiina kolme asua sekä liuta mahtavia proppeja -eli tästä ei kattaus parane kuvauksien suhteen! Onneksi luontoäiti päätti heittää ainakin vähän kapuloita rattaisiin, ja kuvauspäiväksi sattui luonnollisesti yksi syksyn pimeimmistä ja sateisimmista päivistä 🙂

Emme kuitenkaan antaneet sään lannistaa! Ja onneksi Mustion Linnan henkilökunta oli aivan mahtavaa: kunhan vähän selitimme kuvausideaamme hotellin henkilökunta tuli upeasti vastaan, ja saimme luvan kuvata myös sisätiloissa. Muutenkin meihin kahteen kahjoon suhtauduttiin todella ymmärtävästi ja ystävällisesti.

Iltapäivästä sade laantui sen verran, että pääsimme kuvaamaan myös ulkona; ja onneksi pääsimmekin!

Joskus tulee kuvaajana vastaan sellaisia kuvauspaikkoja, joissa joutuu käyttämään aika paljon luovuutta, että ne näyttävät hyvältä. Ja sitten toisessa ääripäässä on Mustion Linnan kaltaiset paikat, jossa kameran voi osoittaa mihin tahansa ilmansuuntaan ja siellä on jotain kuvauksellista ja kaunista: alueelta löytyy vanhoja rakennuksia, patsaita, puutarhoja, upeita suuria lehtipuita, siltoja, huvimajoja…

Kuvauspaikkoja olisi löytynyt vaikka usealle päivälle. Mutta kello kävi, ja olimme tietoisia että hämärä hiipi koko ajan lähemmäksi jo valmiiksi synkeänä päivänä.

Noin tuntia myöhemmin kuvaajan sormet olivat kohmeessa ja malli alkoi sinertää hypotermiasta. Oli aika siirtyä taas sisälle: tällä kertaa Mustion Linnan “talliin”, jonka yläkerrasta löysimme upean puukattoisen tilan, joka oli kuin suoraan jostain elokuvan kohtauksesta. Ainoa ongelma tilan suhteen oli se, että se oli hämärä. Siis todella hämärä.

Mutta koska nyt kummituskartanossa oltiin, niin päätimme ottaa kaiken irti hämyisestä tilasta ja lähdimme rakentamaan kuviin vähän aavemaisempaa tunnelmaa.

“Tallin” yläkerta. Upea, mutta kuvauksellisesti hieman haastava paikka.

Ettei homma olisi mennyt liian helpoksi, niin päätimme käyttää kuvien rekvisiittana kynttilää, jota Sonja pitelisi. Ja valokuvauksen kannalta kynttilänvalo = ongelmia. Onneksi olen aikaisemminkin tehnyt kuvauksia, joissa osana kuvaa on jonkin sortin kynttilä, lyhty tai soihtu, joten osasin varautua haasteeseen.

Ongelmana kynttilän tai lyhdyn kanssa kuvaillessa on yksinkertaisesti se, että kynttilästä ei kertakaikkiaan riitä valoa tarpeeksi valokuvia varten. Ihmisen silmä kyllä pärjää kynttilänvalossa ja kompensoi hyvin vähäistä valoa, mutta kameran kanssa se ei kertakaikkiaan onnistu. Siispä on pakko valaista. Tästä syystä olinkin pakannut repun täyteen käsisalamoita.

Kuvauksien aikana kokeilin pariakin eri valonmuokkainta: mm. pientä, suoraan käsisalaman eteen laitettavaa 30cm octaa (jota en yleensä käytä juuri koskaan), heijastavaa sateenvarjoa ja Quadraliten 85cm Softboxia.

Yllätyksekseni pikku-octa osoittautui todella toimivaksi ratkaisuksi: siinä missä yleensä suosin kohtalaisen isoja valonmuokkaimia niiden tuottaman pehmeän valon vuoksi, niin tällä kertaa pikkaisen kovempi valo toimi yllättävän hyvin! Koska tarkoitus oli luoda illuusiota lämpimästä kynttilänvalosta, lisäsin salaman eteen myös lämmittävän geelin.

Kokeilin kuvauksien aikana erilaisia ideoita, kuten esim. sinisen kalvon käyttämistä kuin jostain tulisi tilaan sinistä yöllistä valoa. Lisäsin joihinkin kuviin myös kickerin samalla idealla. Jännää muuten miten Hollywood-elokuvat ovat opettaneet jo vuosikausia että yöllinen valo on sinistä: TV Tropes -sivusto on lanseerannut ilmiölle hauskan termin “Hollywood darkness”!

Vähän monimutkaisemman valaistuksen rakentaminen on aina kuvauksien kannalta kaksiteräinen miekka: toisaalta se hidastaa kuvauksia huomattavasti ja asettaa rajoituksia sille miten malli voi sijoittua kuvaan. Toisaalta kunnon valaisu nostaa otetut kuvat ihan toiselle tasolle. Ja henkilökohtaisesti kuvaajana otan mieluummin muutaman hyvän kuvan kuin sata huonoa.

Näistä kuvista tulikin henkilökohtaiset suosikkini! Lämpimän ja kylmän valon yhdistelmä toimi hienosti, ja Sonjan keltainen mekko näytti erityisen upealta sinertävää taustaa vasten!

Tässä vaiheessa katsoimme epäuskoisena kelloa: olimme kuvanneet jo melkein kolme tuntia. Molemmilla meillä oli ideoita vielä vaikka muille jaettavaksi, mutta puhti rupesi loppumaan niin kuvaajalta kuin malliltakin, joten päätimme viheltää pelin poikki, ja minä suuntasin kotia edittipöydän ääreen!

Eli tällainen oli pääpiirteittäin seikkailumme Mustion Linnassa – tätä päivää tulee varmasti muisteltua vielä pitkään hymy naamalla 🙂

Kiitokset Mustion Linnan henkilökunnalle ystävällisestä ja mahtavasta palvelusta. Ja ennen kaikkea valtavat kiitokset Sonjalle, että pääsin olemaan osana tätä mahtavaa projektia ja päivää!

-Samuli

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.