Viime viikonloppuna tulin kiinnittäneeksi huomiota jännään ilmiöön. Olimme siis Annamarin kanssa viettäneet melkein koko lämpimän ja keväisen päivän ulkosalla. Vaikka olinkin ottanut kameran mukaan reppuun, niin suljin oli räpsynyt aika harvakseltaan; vaikka ihan nättiä olikin, niin suolakeksien mussuttaminen ja kirjan lukeminen kiehtoi kuvailua enemmän.
Välillä tuntuu siltä, että valokuvaajien pään sisällä asuu yhdenlainen luovuttaja, joka kuvittelee, että sitä on vaan jatkuvasti vuodenaikojen ja sään armoilla. – Äh, on tuulista ja sataa vettä. Vaatteet kastuu. Ei kannata lähteä kuvaamaan. – Äh, keskipäivän aurinko ja hirveet kontrastit. Ei kannata lähteä kuvaamaan. – Äh, pilvinen päivä. Taivas tulee näyttämään tylsältä. Ei kannata lähteä kuvaamaan.
Vuoden alku on aika monille meistä aikaa, jolloin yritetään terästäytyä pikkaisen myös liikunnan harjoittelun suhteen. Tämän suhteen sattuikin mukavasti, että pääsin kuvaamaan pitkästä aikaa yhden lempiasiakkaani kanssa!
Niin se on taas yksi vuosi takanapäin ja katse vahvasti tulevassa. Paljon on ideoita ja ajatuksia vuodelle 2019 ja innostus alkaa kovasti nousemaan. Ennen kuin lähden täyttä höyryä puskamaan kohti uutta ja ihmeellistä, halusin tehdä pienen katsauksen kuluneeseen vuoteen. Halusin myös tehdä jotain, jolla voisin kiittää kaikkia asiakkaita ja ihmisiä, jotka tekivät vuodesta 2018 niin erikoisen. Opin viime vuonna todella paljon, niin valokuvaajana, yrittäjänä…
And now for something completely different! Eli sattui tässä päivänä eräänä, että valmentaja ja alamäkiluistelun entinen maailmanmestari Arttu Pihlainen otti yhteyttä.
Tippuvia lehtiä, luonnon väriloistoa, tunnelmallisia iltoja ja kaunista valoa… Tervetuloa syksy! Tämä tarkoittaa myös sitä, että on tämän valokuvaajan lempikuvausaikaa.
Huh-huh. Tänä kesänä on riittänyt kahta asiaa: kiirettä ja hellettä. Kesän kuvaukset ovatkin menneet aika pitkälti työkuvauksien parissa, mikä on tietenkin loistavaa. Mutta välillä on kiva toteuttaa vähän omiakin projekteja. Ja tällä kertaa olikin edessä melkoisen mukava pikku proggis.Minulla oli ollut jo pitkään intoa tehdä jotain vähän erilaista, kenties jotain hieman fantasiahenkistä hienossa miljöössä.
Onko edessä ensimmäiset yhteiset perhekuvaukset ja jännittää? Tai kiinnostaisiko sinua ehkä otattaa kuvat lapsista ja perheestä, mutta tuntuu että kysymyksiä kuvauksista on liian paljon: Miten pitäisi pukeutua? Miten paljon pitää varata aikaa? Miten pitää poseerata? Mitä jos lapset eivät osaa käyttäytyä?
Huh-huh! Kylläpä on toukokuussa pitänyt niin kiirettä, että jäänyt somen ihmeellinen maailma aivan toiselle sijalle! Hässäkkä on toisaalta ollut varsin mieleistä: eli siis monipuolista kuvailua mukavien ihmisten kanssa.
Lopultakin rupeaisi näyttämään siltä, että talven selkä alkaa taittua. Ja hyvä niin. Eilen illalla tuli käytyä Laajasalon öljysatamassa keväisiä tuulia haistelemassa. Onneksi sattui kamerakin matkaan, sen verran hienon näköistä oli meren rannalla (joskin alue on muuten muuttunut melkoiseksi joutomaaksi rakennustöiden vuoksi).