Kultainen hetki ja valokuvaus, osa 1

Viime viikonloppuna tulin kiinnittäneeksi huomiota jännään ilmiöön. Olimme siis Annamarin kanssa viettäneet melkein koko lämpimän ja keväisen päivän ulkosalla. Vaikka olinkin ottanut kameran mukaan reppuun, niin suljin oli räpsynyt aika harvakseltaan; vaikka ihan nättiä olikin, niin suolakeksien mussuttaminen ja kirjan lukeminen kiehtoi kuvailua enemmän.

Tilanne muuttui kuitenkin dramaattisesti, kun lopulta nostin katseeni kirjasta ja tajusin että aurinko alkoi painua mailleen. Kuin taikaiskusta puisto ympärillämme olikin värjääntynyt rikkaan kultaisen sävyihin; joka puolella oli pitkiä, kuvauksellisia varjoja ja kauniita, spottimaisia valokiiloja; hetki sitten ärsyttäviltä tuntuneet hyttyset näyttivät lämpimässä vastavalossa kuin joltain fantasiakirjasta karanneilta keijukaisilta.

Hitot kirjasta ja suolakekseistä – nyt oli pakko päästä kuvaamaan! Ja nopeasti, sillä tämä maaginen hetki ei kestäisi pitkään.

Termi “kultainen hetki” on varmaan aika monelle tuttu, vaikkei valokuvausta harrastaisikaan. Kultaisella hetkellä tarkoitetaan siis juuri tuota aikaa päivästä, kun aurinko on matalalla horisontissa ja koko maisema näyttää värjääntyvän kultaisen ja keltaisen sävyin. Englanniksi puhutaan myös termistä ”magic hour”, ja ainakin valokuvaajan näkökulmasta tuo termi on aika osuva! Kultaisen hetken aikaan on välillä sellainen olo, että kuvissa on jotain taikaa ja huonojen kuvien ottaminen tuntuu miltei mahdottomalta.

Mutta mikä tuosta ajankohdasta sitten tekee niin hienon, että me valokuvaajat säntäämme tietyllä kellonlyömällä suolakeksit rinnuksilla lähimpään pusikkoon kuvaamaan? Yksiselittäistä vastausta ei varmaan pysty antamaan, mutta hirvittävän kaukana totuudesta ei olla, jos sanotaan että se on yhdistelmä valon fysiikkaa, valokuvauksen tekniikkaa ja puhdasta estetiikkaa.

Kun aurinko on lähellä horisonttia, auringonvalo joutuu kulkemaan pidemmän matkaa ilmakehän lävitse, josta seuraa kaksi vänkää ilmiötä. Ensinnäkin ilmakehä toimii jättimäisenä diffuusorina, joka vähentää suoran valon intensiteettiä ja levittää valoa, eli käytännössä tasoittaa valaisusuhdetta. Toiseksi ilmakehän vaikutuksesta auringonvalon sinisissä aallonpituuksissa tapahtuu enemmän sirontaa, kun taas punaiset aallonpituudet jyräävät paremmin ilmakehän lävitse. Tästä syystä auringonlaskun tai -nousun aikaan valo näyttää normaalia lämpimämmältä ja jopa punaiselta.

Kultainen hetki on suosiollinen aika kuvata myös kameroiden kennojen dynamiikan kannalta. Olemme varmasti kaikki olleet tilanteessa, jossa olemme ottaneet valokuvan ihmisestä mielestämme oikein kivassa maisemassa kauniin aurinkoisena päivänä ja sitten huomanneet, että kameran ruudussa näkyy sysimusta ihmishahmo melkein valkoiseksi ylivalottunutta taustaa vasten?

Tämä johtuu kameran kennon rajoitteista; siinä missä ihmissilmä kykenee käsittelemään valtavan määrän väritietoa vaikeissakin olosuhteissa, kameran kenno ei tähän pysty. Sen sijaan keskipäivän auringossa valokuvaajan edessä on usein vaikea valinta: onko kuvalle tärkeä informaatio on varjoissa vai vaaleilla alueilla? Kultaisen hetken aikaan tämä valinta ei ole ihan niin binäärinen, vaan kuvissa on mahdollista myös löytää kultainen keskitie (no pun intended).

Ja vaikka tässä on tullut analysoitua juttuja aika teknisestä näkökulmasta, niin omasta mielestäni kultaisen hetken tunnelmassa on yksinkertaisesti jotain selittämätöntä visuaalista taikaa, joka vetoaa meihin ihmisotuksiin. Auringonlaskut ja -nousut saavat meidät helposti romanttiseen ja sentimentaaliseen tunnelmaan: jotain vanhaa on loppumassa ja jotain uutta on alkamassa. Ja juuri tuollaisissa hetkien ja fiilisten solmukohdissa on hyvä antaa kameran laulaa!

Jatka tästä eteenpäin osaan 2!