Sumusta selkeään

Välillä tuntuu siltä, että valokuvaajien pään sisällä asuu yhdenlainen luovuttaja, joka kuvittelee, että sitä on vaan jatkuvasti vuodenaikojen ja sään armoilla.

– Äh, on tuulista ja sataa vettä. Vaatteet kastuu. Ei kannata lähteä kuvaamaan.

– Äh, keskipäivän aurinko ja hirveet kontrastit. Ei kannata lähteä kuvaamaan.

– Äh, pilvinen päivä. Taivas tulee näyttämään tylsältä. Ei kannata lähteä kuvaamaan.

Tuollainen ajattelu on kyllä valokuvaamisen näkökulmasta aikamoista uhriutumista ja luovuttamistmentaliteettia. Vähän niin kuin punttisalille lähteminen: aina sitä löytyy joku syy, että miksi juuri tänä päivänä ei kannata lähteä reenaamaan.

Mutta mitäs jos rupeaisi miettimään asioita toisesta näkökulmasta? Mitä jos rupeaisikin ajattelemaan jokaista vuorokaudenaikaa, jokaista vuodenaikaa ja jokaista säätilaa haasteena ja mahdollisuutena?

Omalla kohdallani tuollaiseen ajatteluun tuli valtava muutos, kun rupesin kuvaamaan ammatikseni. Kun sinut on palkattu hääkuvaajaksi tietylle päivälle, ja kyseisenä päivänä sattuu satamaan kissoja ja koiria, niin sitä ei vain voi ajatella että ”hitto, kun sää ei näytä hyvältä tänään.” Sen sijaan olen ruvennut ajattelemaan, että ”Vau, tänään on pilvistä/aurinkoista/sumuista/valoista/pimeää” – aivan mahtavaa!

Oli sitten kyseessä paukkupakkanen, hernerokkasumu tai sitten paahtava auringonpaiste, niin jokainen säätila ja vuodenaika tarjoaa omat herkulliset mahdollisuutensa hyville kuville. Kuten Ansel Adams joskus sanoi: ”Huono sää tuottaa hyviä valokuvia.” Ja jos nyt meidän keskivertovalokuvaajien mielestä on aina huono sää, niin eiköhän meidän kuvien pitäisi olla aina aivan jäätävän hyviä 🙂

Tässä alla on pakka kuvia kotiseudultani Laajasalosta, jotka olen ottanut viime viikon aikana. Ja jokaisena kertana kun lähdin kuvaamaan, niin päässäni soi tuo luovuttajamentaliteetti: ”Äh. Ei kannata lähteä kuvaamaan. Ei ole hyvä sää.”

Mutta lähdin silti 🙂

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

•