Hellurei! Edellisessä postauksessani kirjoitin “kultaisesta hetkestä” ja siitä, miksi sitä kannattaa hyödyntää valokuvauksessa. Tällä kertaa ajattelinkin sitten tarjota jotain vinkkejä ja ideoita siitä, miten kultaisesta hetkestä saa mahdollisimman paljon irti. Eli ohessa on 6 valokuvausvinkkiä kultaiselle hetkelle.
Isot kiitokset vielä Annamarille, joka lupautui mallikseni näihin kuviin 🙂
Tämä pointti on tietyllä tavalla itsestäänselvä. Kultainen hetki tapahtuu noin tunnin sisällä auringonlaskun ja auringonnousun aikaan, ja kultaista hetkeä on aika vaikea jäljitellä valaisulla ja kuvankäsittelyllä. Eli jos haluat ottaa hyviä kultaisen hetken valokuvia, niin tarkista vaikka ilmatieteen laitoksen sivuilta mihin aikaan aurinko nousee/laskee ja suunnittele kuvaukset sen mukaan. Suomessa tämä on erityisen tärkeää, koska kultaisen hetken sijoittuminen vuorokaudessa heittelee ihan tolkuttoman paljon.
Kultaisena hetkenä kuvaamisessa valotus on kaikki kaikessa. Auringonlaskun aikaan on yhtä lailla mahdollisuus kuvata synkkiä siluettikuvia ja kepeitä, valoisia potretteja! Testaile kamerasi asetuksia: usein kamerasta tai puhelimen kamerasta löytyy asetus exposure/valotus, joka vaikuttaa siihen kuinka paljon valoa kameran sensorille pääsee – kokeile muuttaa tätä arvoa ja katso miten se vaikuttaa kuvaan!
Tärkeää on muistaa, että valokuvauksessa ei olemassa ”oikeaa valotusta”, vaan maailma ja valo on meidän valokuvaajien leikkikenttä. Valotuksen luovista mahdollisuuksista kannattaa ottaa kaikki irti!
Valkotasapaino on kameroiden asetus, jota käytetään määrittelemään kuvan valkoinen värisävy. Eri valonlähteet ovat eri värisiä, ja siinä missä ihmissilmä on todella hyvä arvioimaan ja kompensoimaan erilaisten valonlähteiden lämpötilaa ja laatua, kamera ei ole.
Kameroissa ja älypuhelimissa on usein oletusarvona automaattinen valkotasapaino (auto white balance). Vaikka automaattinen valkotasapaino on suuressa osassa tilanteita oikein hyvä ominaisuus, niin välillä se tuppaa hämmentymään. Erityisesti auringonlaskujen ja -nousujen aikaan, jolloin kamerasi yrittää epätoivoisesti kompensoida puuttuvia sinisiä aallonpituuksia “viilentämällä” kuvaa.
Eli etsi kamerastasi nappi tai säädin, joka vaikuttaa valkotasapainoon (yleensä merkittynä WB), ja kokeile vaihtaa sitä. Kokeile vaikka asetusta pilvinen/cloudy tai varjo/shade ja kokeile ottaa kuva.
Yksi ensimmäisistä valokuvausohjeista mitä itse sain oli: “älä ikinä kuvaa vastavaloon”. Ja kuten monet “suurista totuuksista”, niin tuo ohjehan on ihan täyttä höpöhöpöä.
Varsinkin jos puhutaan potrettikuvaustilanteesta, jossa kuvattava ihminen on kirkkaassa auringonpaisteessa ja vaihtoehtoina on vastavaloon kuvaaminen ja myötävaloon kuvaaminen, niin kaiken hyvän tähden kuvaa vastavaloon! Jälkikäsittelyn osaltakin kaikkein vaikein tilanne on se, jossa kuvattavan henkilön kasvoilla on kovaa auringonpaistetta ja kovia varjoa.
Flare, eli näin tönkkökielellä linssiheijastus, näkyy erinäisinä valopalloina ja viiruina vastavaloon kuvatessa. Vanhan koulukunnan hifistelijät vihaavat ko. efektiä, koska se johtuu kameran linssien epätäydellisyydestä. Mutta jos hifistelijät vihaavat jotain, niin se on hyvä syy rakastaa samaista asiaa! Oikein käytettynä flare tuo kuvaan energiaa ja dynamiikkaa!
Vaikka kultaisena hetkenä kuvissa onkin vähemmän kontrastia kuin keskipäivällä, voi siltikin olla hyödyllistä muokata valon määrää keinotekoisesti. Eikä tämän tarvitse olla mitään rakettitiedettä – kuvaa vastavaloon ja käytä kamerasi tai puhelimesi salamaa täyttämään varjot. Jos olet kiinnostunut muotokuvaamisesta, niin osta halpa heijastin, kuvaa malliasi vastavaloon ja pitele heijastinta mallisi edessä – ja avot!
Monipuolisin (ja kallein) ratkaisu on tietenkin salamavalojen tai jatkuvien valojen hankkiminen – kun tähän vielä lisää pari valomuokkainta, niin kuvaajana sinulla on jo aikamoisen hyvä hallinta melkein minkä tahansa tilanteen valaisutilanteista