Soihdunvaloa tunnelin päässä

Huh-huh. Tänä kesänä on riittänyt kahta asiaa: kiirettä ja hellettä. Kesän kuvaukset ovatkin menneet aika pitkälti työkuvauksien parissa, mikä on tietenkin loistavaa. Mutta välillä on kiva toteuttaa vähän omiakin projekteja. Ja tällä kertaa olikin edessä melkoisen mukava pikku proggis.Minulla oli ollut jo pitkään intoa tehdä jotain vähän erilaista, kenties jotain hieman fantasiahenkistä hienossa miljöössä.

Varsinainen idea popsahti mieleen vanhoja Game of Thrones -jaksoja katsellessa: keskiaikaiset kuvaukset Suomenlinnan tunneleissa soihtuja ja kynttilöitä käyttäen! Otin nopeasti yhteyttä luottomalliini Ninoshkaan, joka innoistui itsekin GoT-fanina ideasta. Mahtavaa! 

Kuvaukset vaativat pikkaisen normaalia enemmän suunnittelua. Pelkästään lamppuöljyllä palavan soihdun löytäminen oli yllättävän suuren työn ja tuskan takana. Myös siihen piti varautua, että kuvauspaikka olisi kuvauksien aikana miltei pilkkopimeä. Pimeässä kuvaaminen on aina vaikeaa, siitä ei vain pääse yli eikä ympäri: tavarat hukkuvat ja koko ajan meinaa kompastua johonkin. Mutta ennen kaikkea tarkentaminen on ainainen murheenkryyni: hämärässä valossa kameran automaattitarkennus on usein aika isoissa ongelmissa. Tällä kertaa päädyin kehittelemään tarkentamisongelmiin MacGyver-ratkaisun, jossa yksinkertaisesti kiinnitin käsisalamaan hyvätehoisen otsalampun. Viritelmä toimi yllättävän hyvin ja siinä oli myös se etu, että lampun valo osoitti näppärästi sen, mihin salaman valo osuisi. Mallivalo budjetilla, toisin sanottuna.   

Yksi mielenkiintoinen aspekti kuvauksissa oli, että koska soihtujen ja kynttilöiden valo ei riittäisi valaisemaan mallia ja tilaa, piti minun käyttää käsisalamoita “matkimaan” ympäristön valoa. Ideana oli käyttää lämmintä valoa “soihdunvaloa” valaisemaan malli, ja kalvakkaa kylmää, kuunvalon kaltaista valoa ympäristöön. Eli ennen kuvauksia tein karuja “proof of concept” -testeja kotistudiolla erilaisilla geeleillä ja valonmuokkaimilla. 

Ninoshka oli omalla tahollaan tehnyt pari upeaa pukulöytöä kirppareilta ja käytettyjen vaatteiden liikkeistä. Eli kaikki oli valmista kuvauksia varten.

Konseptin testailua kotistudiolla. Tällaiset karut testit voivat olla ratkaiseva tekijä siinä, tuleeko varsinaisesta kuvaussessiosta menestys vai täysi pökäle.

Kuvauspäivä koitti kaikessa helteisyydessään, eikä ajatus kamerakamojen ja rekvisiittojen kantamisesta tuntunut hirvittävän houkuttelevalta, mutta nyt ei auttanut itku. Onneksi Annamari oli lupautunut auttamaan kuvauksien järjestelyssä, mikä helpotti aivan huomattavasti tilannetta.

Valojen rakentelua lokaatiossa.

Paikan päällä Suomenlinnassa asetimme päämajamme erään tunnelin päähään. Pientä päänvaivaa aiheutti se, että turistit tuntuivat olevan loputtoman kiinnostuneita toimistamme ja kyselijöitä ja uteliaita oli enemmän kuin riittämiin. Mutta tämä on toisaalta ihan ymmärrettävää, kun näin suositussa kohteessa kuvaa. 

Alkuhässäkän jälkeen aloitimme kuvailut. Ja kuinka ollakaan, etukäteisvalmistelut olivat tuottaneet tulosta: tarkentaminen oli aika lailla ongelmatonta, värigeelitys näytti makealta, lamppuöljysoihtu oli kätevä ja turvallinen käyttää ja miljöö oli hieno. Eikä tunnelin viileydessä edes helle haitannut. Täydellistä!

Kun alkoi näyttää siltä, että olimme saaneet tarpeeksi hyviä kuvia tunneleissa, päätimme vielä pistää hieman hempeämmän vaihteen silmään ulkoilmakuvauksien muodossa. Kesäinen Suomenlinna, viilenevä kesäilta ja kaunis auringonlasku tarjosivat mahtavat puitteet illan viimeisille kuville. Nämä rennon kauniit kuvat olivatkin täydellinen kirsikka kakun päälle. 

Ohessa vielä valikoima päivän aikana otetuista kuvista. Toivottavasti niitä on yhtä kiva katsella kuin mitä niitä oli kuvata! 

-Samuli