Poseeraaminen. Tuo ihana, inhottava juttu, joka tuntuu varsinkin meistä suomalaista niin kovin teennäiseltä ja kammottavalta, mutta samalla niin tärkeältä ja kiehtovalta.
Jos omista kuvauskokemuksista pitäisi laatia jonkin sortin prosentuaalinen diagrammi, niin on aika korkea todennäköisyys siitä että kuvauksissa kuin kuvauksissa parin ensimmäisen lauseen aikana kuvattava toteaa jotain tyyliin: “Minä en sitten osaa yhtään poseerata. Ja jos yritän poseerata, niin se näyttää ihan urpolta.”
Poseeraaminen, tai lähinnä muiden ihmisten poseeraaminen, on ollut asia, jota olen itsekin valokuvaajana joutunut opettelemaan ja harjoittelemaan, eikä se edelleenkään ole aina helppoa.
Vuosien myötä suhtautumiseni poseeraamiseen on kuitenkin muuttunut aika reippaasti: enää en ajattele poseeraamista välttämättönä pahana, jossa pahaa-aavistamattomat kuvattavat väännetään väkisin teennäisiin, suolakeksimäisiin asentoihin. Poseeraamisen ei tarvitse olla mitään “huippumalli haussa” -rimpuilua. Poseeraaminen voi olla ihan luonnollista hommaa, jolla saadaan parhaat puolet itse kustakin esille.
Tässä postauksessa jaan jotain oivalluksia ja vinkkejä, jotka olen itse oppinut kuvaaja – ja kuvattavanakin! Tarkoituksena on siis jakaa vinkkejä niin kuvattaville kuin kuvaajillekin. Toivottavasti näistä on hupia ja hyötyä 🙂
Kuvauksissa mallina toimi ystäväni Doris, joka toi kuvauksiin oman asiantuntemuksensa lisäksi mallin näkökulman. Eli valtava kiitos Dorikselle!
Jo tämä oivallus mullisti omat kuvani, niin surulliselta kuin se kuulostaakin. Ensimmäisiä muotokuvauksia tehdessäni oli nimittäin niitäkin kertoja kun pistin ihmisen poseeraamaan vatupassimaisen vaakasuoraan kameraan nähden. “Tämä on potretti, joten tarkoituksena on kuvata koko ihminen.”
Sen sijaan, että kuvaisit ihmisen “tönkkönä” suoraan edestä, pyydä kuvattavaasi kääntymään hieman kameraan nähden. Hyvä nyrkkisääntö on kääntää kuvattavaa noin 45 astetta kameraan nähden. Jo tämä pikkujuttu tekee ihmeitä kuvan kannalta!
Tämä on suoraa jatkoa edelliselle kohdalle, mutta ansaitsee oman pointtinsa.
Pienillä, yksinkertaisilla jutuilla voi tehdä suuren vaikutuksen. Pyydä kuvattavaasi astumaan toisella jalalla pieni askel eteenpäin ja laskemaan paino toiselle jalalla – ja ihmettele muutosta! Tämän jälkeen pyydä malliasi siirtämään painoa lantiollaan puolelta toiselle ja vaikka laittamaan käsi lanteille. Sen jälkeen pyydä kuvattavaa kääntämän päätään katsekontaktin säilyttäen.
Kulmat ja kurvit tuovat yksinkertaiseenkin kuvaan todella paljon dynamiikkaa
Ryhti on sellainen asia, johon olen itsekin ruvennut kiinnittämään huomiota tosissaan vasta valokuvaajana. Minulla on itsekin pikkaisen kumara ryhti, enkä arkielämässä erityisesti tuijottele sitä, onko joka vastaantulijalla täydellisen sotilaallinen ryhti.
Valokuvauksessa hyvällä/huonolla ryhdillä on kuitenkin iso vaikutus. Jopa maailman vauhdikkain ja positiivisin ihminen näyttää todella helposti ahdistuneelta, syrjäänvetäytyvältä hiipparilta, jos ryhti on kuvaustilanteessa pielessä.
Jos olet kuvattavana, niin yksi hyvä mielikuvaharjoitus on ajatella, että pääsi yläosasta lähtee naru, joka vetää sinua ylöspäin. Mikäli huomaat, että hartiasi meinaavat ruveta rötköttämään solisluusi etupuolella, vedä niitä taaksepäin.
Tämä vinkki poseerauksesta on pääasiassa valokuvaajille. Mutta toisaalta tämä on mielestäni aivan hiivatin tärkeä juttu. Eli toistetaan me kaikki valokuvaajat yhdessä: objektiivin polttoväli vaikuttaa kuvauskohteeseen!
Mitä laajakulmaisempi objektiivi on kuvaustilanteessa käytössä, sitä enemmän se vääristää kuvaa – ja myöskin mallisi muotoja. Tämä on hyvä tieto ymmärtää, varsinkin koska suuri osa älypuhelimien kameroita on kohtalaisen laajakulmaisia.
Tämä ei siis missään nimessä tarkoita sitä, että laajakulmaobjektiiveilla ei saa kuvata ihmisiä. Pointtina on, että polttovälistä ja sen vaikutuksista kannattaa olla tietoinen kuvatessa. Mistä päästäänkin seuraavaan pointtiin!
Jatkona edelliseen pointiin. Näiden kuvien erona on vain kuvakulma, polttoväli on sama (16mm).
Tässä asiassa ei tosiaan ole oikeaa tai väärää. Mutta hyvä nyrkkisääntö on, että mikä on lähimpänä kameraa, näyttää isommalta. Olemme varmaan kaikki nähneet ns. “instagram-angle” -kuvia, joissa ihminen kuvaa itseään yläviistosta näyttääkseen pikkaisen hoikemmalta. Tämä perustuu juuri polttoväliin ja kuvakulmaan!
Käsien asettelu ja poseeraus on usein kaikkein hienovaraisin ja haastavin homma kuvauksissa. Siinä missä käsien poseeraaminen tuntuu helposti pilkunviilaamiselta, niin se voi merkitä juuri sitä eroa hyvän ja mahtavan kuvan välillä.
Kehonkieli viestii meistä kaikista katsojilla enemmän kuin arvaammekaan. Varsinkin käsien asento viestii todella paljon siitä miten vastaanottavaisia ja avoimia ihmisiä olemme.
Tämä pätee myös valokuviin: kädet puuskassa pönöttävä ihminen vaikuttaa helposti kovalta, eristäytyvältä ja defensiiviseltä. Ja tämä saattaa hyvinkin olla se, mitä kuvalla haetaan; varsinkin miehiä kuvattaessa tämä saattaa toimia hyvin.
Mutta jos kuvassa haetaan jotain pikkaisen herkempää, käsien asettelu saattaa olla ihan ensiarvoisen tärkeää. Jo pieni, hellä kasvojen koskettaminen kertoo helposti itsetietoisuudesta, pohdiskelusta. Leveä käsien avaaminen antaa taas helposti kuvan itseluottamuksesta ja avoimuudesta.