Valokuvanäyttely Laajasalossa!

Välillä sitä vaan tulee todella hauskoja tilanteita eteen!

Leuka meinasi loksahtaa lattiaan kun pari viikkoa sitten Laajasalo-Seuran puheenjohtaja Tarmo Timonen otti minuun yhteyttä ja totesi että: ”Onpa sinulla hienoja kuvia. Kiinnostaisiko järjestää Ylistalolla Laajasalo-aiheinen valokuvanäyttely?” Mitäpä tuohon muuta vastaamaan kuin, että ”totta mooses”!

Toisaalta idea näyttelyn järjestämisestä oli jäätävän hauska! Varsinkin koska viimeisen kolmen vuoden aikana Laajasalosta on tullut minulle rakas koti: pikkuinen linnake maalaisuutta ja rauhaa ison kaupungin laidalla. Toisaalta takaraivossa ahdisti tieto, ettei minulla ole mitään kokemusta näyttelyn järjestämisestä! Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Mistä hankin printit? Miten ne saa pohjustettua näyttelykuntoon? Miten kuvat pitää ripustaa? Milloin? MIKSI?

Kuten yleensä, apu löytyi netistä. Annamari löysi valokuvaaja Teemu Saloriutan blogista erinomaisen postauksen valokuvanäyttelyn järjestämisestä, joka toimi loistavana ohjenuorana omalle toiminnalle. Eli valtava kiitos Teemulle hyvästä kirjoituksesta – käykää kurkkaamassa Teemun sivuja täältä!

Näyttelyn järjestäminen alkoi omalta osaltani kuvien ja teeman valinnalla. Vaikka tiesin, että kuvien yleisenä viitekehyksenä olisi luonnollisesti Laajasalo ja sen ympäristö, halusin että kuvien sisältö menisi pelkkää geografista määrittelyä syvemmälle.

Minulle Laajasalo ja sen luonto on merkinnyt rauhaa ja hiljentymistä kiireisen, meluisan kaupungin keskellä. Yhtä lailla maisemakuvaus on aina ollut minulle miltei meditatiivista toimintaa: yksinäisten, rauhallisten paikkojen etsimistä. Yhteyttä luonnon kanssa. Paikoilleen pysähtymistä. Positiivista eristäytymistä. Hiljaisuutta. Sellaisten hetkien ja paikkojen tallentamista, joita muut eivät pääse näkemään.

Näiden asioiden yhteydestä muodostui vähitellen näyttelyn teema. Tämän jälkeen alkoi kuvien valikointi ja järjestely. Yllättävän vaikeaksi prosessiksi muodostui näyttelyn “flow’n” rakentaminen: halusin että kuvien kohteissa, sommitteluissa ja värimaailmoissa olisi tarpeeksi variaatioita, että kuvat pysäyttäisivät katsojan – toisaalta halusin kuviin myös tiettyä samankaltaisuutta, että ne toimisivat kokonaisuutena ja tukisivat toisiaan näyttelyn osana. Pohjalla olevana ajatuksena oli se, että näyttelyn katsoja pääsisi ikään kuin kiertämään koko Laajasalon saaren vuodenaikojen vaihtuessa kuvien myötä.

Tämmöistä meidän arki on välillä. Muut nököttävät tähän aikaan makoisasti sängyssä.

Kun sopivat kuvat oli valittu, oli aika teettää vedokset. Kuvat päädyin teettämään Vantaan Myyrfotossa, jonka tiesin entuudestaan laadukkaaksi ja kohtuuhintaiseksi liikkeeksi. Myyrfotossa myös uskotaan suosiolla, kun asiakas sanoo ettei halua kuviin mitään korjailua, värien muokkaamista tai terävöitystä. Surullista kyllä, tämä ei pidä paikkaansa kaikkien painojen ja valokuvaliikkeiden osalta.

Ennen lopullisten printtien ottamista päätin ottaa kuvista koevedokset kymppikuvina, että näkisin miltä värit ja kontrastit näyttäisivät sovitulla paperilla. Ja hyvä juttu, että otinkin! Siinä missä koevedossarjan värit olivat aika lailla täydelliset, kuvien kontrasti oli aivan hillitön ja varjot olivat täysin tukossa. Tämä tarkoittaa sitä, etä kuvien tummissa alueissa ei ollut mitään detaileja ja kaikki varjoalueet olivat yhtä mustaa puuroa. Myyrfoton henkilökunta totesikin, että “varjoalueiden tukkoisuus yllättää aika monet, kun ruvetaan printtejä ottamaan”. Häntä koipien välissä piti siis raahautua takaisin photarin ääreen vääntelemään kurveja uuteen uskoon.

Kurvit uuteen uskoon. Mantrana oli että varjoja ylös. Ja paljon.

Vahingosta viisastuneena päätin käsitellä seuraavaa vedossarjaa varten parista kuvasta useamman vaihtoehdon, joissa oli hieman erilaiset käyräsäädöt. Tämä toimikin hyvin ja tiukan tarkastelun jälkeen optimaalinen sarja löytyi. Mielenkiintoista oli huomata, että kuvat, jotka näyttivät kalibroidulta näytöltä auttamattoman haaleilta ja vaaleilta, näyttivätkin todella hyvältä painettuna. Oppia ikä kaikki!Testiprinttejä tarkastelemassa. Pienilläkin muutoksilla oli yllättävän suuri vaikutus lopulliseen kuvaan.

Seuraavaksi edessä oli printtien koon valinta. Vaikka olisi tietenkin ollut mahtavaa teettää jokaisesta kuvasta metriset vedokset, niin budjetin rajoissa minun piti tyytyä 30×45 cm printteihin. 14 kuvan paketin osalta hinnaksi muodostui varsin siedettävä 7,50 € / kuva. Laadukkaiden tuotteiden ja hyvän palvelun lisäksi Myyrfoton henkilökunnalta tuli myös kehut “mahtavista kuvista” – aina tarpeellista kun olet pistämässä pystyyn ensimmäistä valokuvanäyttelyäsi!

Seuraavana operaationa oli pohjustaa kuvat. Tämä oli itselle täysin tuntematonta aluetta. Tämä on yleisesti ottaen hyvä indikaatio siitä, että parempi kääntyä ammattilaisten puoleen. Puite Oy on Kalasatamassa toimiva yritys, joka on erikoistunut valokuvavedoksien ja muiden painotuotteiden käsittelyyn. Yhden puhelinsoiton jälkeen tajusin, että nämä tyypit osaisivat ottaa kopin projektista. Pikkaisen epämääräisestä sijainnista (ei ole Puitteen syytä, Kalasatama vaan näyttää tällä hetkellä toisen maailmansodan aikaiselta Berliiniltä) huolimatta paikka osoittautuikin aivan loistomestaksi!

Pohjustaminen tehtiin viiden millin kapalevylle. Mahdollisuutena olisi ollut myös kehystää, lasittaa sekä laminoida kuvat. Tämä olisi luonnollisesti lisännyt hintaa merkittävästi. Eli nälkäbudjetilla mentiin. Seuraavalla kerralla sitten isommin! Tämmöisenään pohjustamiselle tuli hintaa pikkaisen vajaa 160 €.

Eli kuvat olivat nyt valmiina! Edessä on siis vain näyttelyn promoaminen, oheismateriaalien tekeminen, oheismateriaalin teettämien, kuvien ripustaminen, käytännön järjestelyjen hoitaminen…

Taitaa tulla pitkä juhannusviikko!

-S