Valokuvanäyttelyn jälkitunnelmat

Saaremme salaisuus -näyttely sai viime perjantaina virallisen päätöksensä! Kun useita viikkoja kestänyt spurtti olikin yllättäen ohitse ja oli aika nostella valokuvat pois seiniltä, oli jännä huomata miten tyhjä oma takki olikaan. Tämä näkyi myös siinä, ettei viikonlopun aikana tehnyt mieli uhrata ajatustakaan näyttelylle. Sen sijaan käytin ajan ulkoiluun ja kesästä nauttimiseen!

Nyt on kulunut viikko näyttelystä ja tänään pystyi jo hieman katsomaan taaksepäin ja pohtimaan niin onnistumisia kuin myös asioita, jotka olisi voinut hoitaa paremmin. Mitä siis jäi käteen? Ennen kaikkea mahtava ja uniikki kokemus, joka pakotti pois omalta mukavuusalueelta oppimaan uusia asioita nopeasti! Vieraskirjaan kertyi lopulta satakunta nimeä, ja todennäköistä on että suuri osa kävijöistä ei puumerkkiään jättänyt. Tämä oli enemmän kuin olisin uskaltanut toivoa. Myöskin näyttelypaikalle jätetyt 40 käyntikorttia menivät melkein kaikki, eli toivon mukaan muutamalla Laajasalon asukkaalla on muistissa nimet Soluna Image ja Samuli Sivonen kun seuraavan kerran sattuvat tarvitsemaan valokuvaajaa.

Mikä oli parasta näyttelyn järjestämisessä? Ehdottomasti näyttelyvieraiden kanssa jutteleminen! Koska näyttelypaikka sijaitsi kivenheiton päässä kodistani, ehdin viettää näyttelypaikalla jonkin verran aikaa ja rupatella vieraiden kanssa! Oli hauska kuulla näyttelyvieraiden reaktioita, kun he tunnistivat tuttuja paikkoja Laajasalosta tai kertoivat omia tarinoitaan kuvien maisemista. Selväksi tuli, että laajasalolaiset ovat ylpeitä saarestaan ja myös kiinnostuneita saaren tapahtumista. Ja aivan sama mitä muut väittävät, valokuvaajana on myös mukava kuulla kehuja omista kuvista 🙂

Mitä olisi voinut tehdä paremmin? Ehdottomasti markkinointiin ja tiedottamiseen olisi voinut panostaa runsaasti enemmän. Jaion turhan vähän julisteita lähialueille, ja sosiaalisessa mediassakin olisi voinut pitää asiasta enemmän ääntä. Ylipäätään näyttely tuli järjestettyä pikkaisen liian kovalla kiireellä. Eli seuraavalla kerralla pikkaisen huolellisemmin ja pikkaisen pienemmällä hopulla.

Koko keissistä tuli myös tärkeää oppia ja hyviä kontakteja. Vedoksien teettäminen ja kuvien pohjustaminen ovat nyt paljon tutumpia prosesseja kuin ennen näyttelyä. Myös mainostamisessa tuli kelpo oppia koko homman aikana. Näyttelyn kautta löytyi myös hyviä yhteistyötahoja: Myyrfoton, Puite Oy:n ja MEB Kampin kanssa tulen taatusti jatkamaan yhteistyötä tulevaisuudessa.

Että sellainen kokemus. Yleisesti ottaen: hauskaa oli, mutta näyttelytouhut riittävät tällä valokuvaajalle toistaiseksi! Ehkä vuoden päästä uudestaan 🙂

Nyt nokka kohti uusia tuulia!

-Samuli