Meditaatiota, näyttelykuulumisia, Vuorenpeikon Portteri ja runo-kuvakirja

11174994526_9c485ff027_h

“If you feel lost, disappointed, hesitant, or weak, return to yourself, to who you are, here and now and when you get there, you will discover yourself, like a lotus flower in full bloom, even in a muddy pond, beautiful and strong.”

― Masaru Emoto, The Secret Life of Water

TESTASIN eilen ensimmäistä kertaa meditaatiota kaverini Jennan innoittamana. Tuntui, että 20 minuuttia meni todella nopeasti ja olin vähän ihmeissäni, että näinkö helppoa tämän pitäisi olla. Teen varmaan jotain väärin. Katsoin ennen meditaatiota videon, jossa kerrottiin meditoinnin olevan hankalaa varsinkin alussa. Tänään yritin uudestaan, ja ilmeisesti eilen nyt sattuivat vain tähdet olevan kohdillaan ja sumppi hyvää, sillä tänään kamppailin kaikenlaisia ajatuksia vastaan: päänsisäisiä ääniä, kuvia, musiikkia, välähdyksiä, omia höpinöitä. Varsinkin mielikuvien taklaaminen on minulle hankalaa, niitä jää helposti vain tuijottamaan ennen kuin saa itsensä irti niistä.

Katsoin siis allaolevan videon. (Kiitos vinkistä, Jenna. Blogi täällä http://meditatingmmonkey.blogspot.fi ):

EN toisaalta vielä tiedä, mikä on “onnistunut” meditointisessio. Onko se onnistunutta, että saa ohjattua huomionsa nopeasti ja helposti takaisin keskittyneeseen olotilaan vai se, että ajatukset eivät edes lähde harhailemaan? Eilen Samuli jumppaili olohuoneessa, joten keskittymisen illuusio tuli varmaan siitä, että pystyi kuuntelemaan samalla ympärillä olevia ääniä. Huomasin taklaavani aika usein ärsytyksen tunteen siitä, että toinen ihminen huohottaa viereisessä huoneessa, eli jumppauksella oli varmaan positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia tuohon sessioon.

lunabie3

YRITÄN ajatella, että meditointi pitää kyllä pystyä tekemään ihan tavallisessa kaupunkiympäristössä. Siinä ei olisi mitään järkeä, että pitäisi lähteä vaeltamaan vuorelle vain voidakseen laittaa silmät kiinni. Tänään kuitenkin hieman kaipasin jotain eristäytymistä, sillä vaikka oli suhteellisen hiljaista, niin kissani tuli kiehnäämään ympärilleni. Ja kun lopulta Luna huomasi, että en aio antaa huomiota, se tarttui kynsillään kiinni kädestäni, heittäytyi lattialle ja alkoi antaa takapotkua. Siinä vaiheessa oli pakko tarttua sitä niskasta ja nostaa se vieressä olevan sängyn päälle. Eilenkin oli Lunan kanssa ongelmallista, se hyppäsi kahdesti niskaani kun yritin meditoida. Jos Lunan jättäisi oven ulkopuolelle, se maukuisi kurkku suorana koko 20 minuuttisen. Cornish rexit, huoh. Noh, eikös keskittymisessä ole kyse siitä, että ei anna ulkopuolisten asioiden häiritä?

—–

TÄSSÄ pieni update muuten, joka olisi pitänyt postata jo paljon aiemmin: Roihuvuoren valokuvanäyttelyni on nyt toistaiseksi peruuntunut, sillä näyttely oli alun perin sovittu tammikuulle kahvila Roi:n pitäjän kanssa. Kun kysyin yksityiskohtia pidikkeistä uudenvuodenaattona, hän kertoi minulle, että kahvila on kiinni koko tammikuun ja avautuu joskus helmikuussa. Lisäksi Myyrfotosta tilaamani A3-kuvat tulivat ihan törkeän myöhässä ja osassa niistä oli kuhmuroita ja mustetahroja. Ehkä vain jätän epäonnistuneet kuvat pois näyttelystä, mutta tällä hetkellä koko homma siis seisoo.

Roihuvuori-saralla tapahtui sinänsä jotain mielenkiintoista, sillä Roihuvuoren K-kauppias otti minuun yhteyttä Facebookin kautta ja kysyi, löytyisikö minulta kuvaa, jonka voisi painattaa Roihuvuori-olueen nimeltä Vuorenpeikon Portteri. Sopiva kuva löytyi, ja tässä oli siis lopputulos. Tätä olutta saa Roihuvuoren K-marketista.

10835075_10152740235754440_3522974736156717616_o

—–

JOTAIN on kuitenkin nyt vireillä, sillä olen luvannut tehdä lahjakkaan Riikka Kärkkäisen kanssa runo-valokuvakirjan. Riikka on entinen koulukaverini Kiuruvesi-ajoilta. Katsotaan miten homma etenee! Riikka on todella lahjakas runoilija, ja hänellä on paljon vaikeita kokemuksia sisällään, jotka hän osaa purkaa kauniiksi lyriikoiksi. Ajatus siis lähti Laura Jalkasesta ottamistani peltokuvista, jotka Riikka näki Facebookissa. Hän huomasi, että kuvani oli melkein kuin suoraan hänen runostaan, jossa tyttö on pellolla valkoisessa mekossa sumun keskellä. Riikka lähetti minulle runonsa, ja se kosketti minua niin paljon, että en voinut pidätellä kyyneliäni sitä lukiessani. Kuvani Laurasta ovat toki hieman positiivisempia, mutta tulimme siihen tulokseen kahvin äärellä, että se ei haittaa. Tulkitsen taiteellisesta näkökulmasta Riikan runoutta, ja taiteessa kaiken ei tarvitse mennä yksi yhteen: tärkeintä on tunne.

Eli tähän väliin voin sanoa, että etsin malleja luovaan kuvaukseen kirjaa varten. Ilmoittaudu minulle, jos sinua kiinnostaa tulla yhdeksi malliksi! Mallikokemusta ei tarvitse olla, mutta sisua kylläkin: kestät erilaisia olosuhteita, olet avoin erikoisille ideoille etkä turhaudu helposti. Rahaa en voi luvata, mutta sen sijaan lupaan hauskan kokemuksen ja mielenkiintoisia kuvia, joista voit olla ylpeä jälkeenpäin. Tämä proggis kestää koko vuoden, joten kiirettä ei ole. Täytyy saada eri vuodenaikoja kuviin. Valmiina siis oikeastaan vain tämä yksi kuva. Laura joutui seisomaan tässä mekossa kylmässä säässä keskellä yötä monta tuntia, joten en pelleilyt, kun puhuin sisusta 😉

-Annamari

_MG_0916

“Kasvoimme erilleen

joku sanoisi

kasvoimme, sanoisin itse

jos kyyneliltäni kykenisin.

(ote runosta Summer Nights (c) Riikka Kärkkäinen)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.